Kaikki kasinot Bojokolla ovat yhteistyökumppaneitamme, joilla on luotettavien peliviranomaisten myöntämä lisenssi tarjota rahapelejä suomalaispelaajille. Lisätietoa
Kaikki kasinot Bojokolla ovat luotettavia lisensoituja yhtiöitä & kumppaneitamme. Lisätietoa

[Podcast] Yrittäjä Markku Läärän haastattelu

kirjoittanut Lauri Ronkainen

Vuosituhannen lopussa EY-tuomioistuimessa käsiteltiin suomalaisen rahapelialan kannalta historiallista oikeustapausta. Jyväskyläläinen peliyrittäjä Markku Läärä oli tuonut Suomeen kymmeniä rahapelikoneita, joissa voittoon vaikutti tuurin lisäksi taito. Läärä haastoi suomalaisen rahapelimonopolin vedoten tuotteiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen. Kuuntele, mitä tämä pelialan pioneeri ajattelee yksinoikeusjärjestelmästä ja Veikkauksen tulevaisuudesta 20 vuotta ratkaisun jälkeen.

Haastattelu on äänitetty ennen Covid-19 -epidemian puhkeamista. 

Lue myös:

Aikajana

1976: Laki ajanvieteautomaateista tulee voimaan. Flipperit ja muut viihdepelit siirtyvät RAY:n monopolin piiriin.
1980-luku: Markku Läärä aloittelee uraansa pelibisneksessä tuomalla Suomeen Atareita ja Commodore 64:ia.
1990-luvun alku: Läärä saa yksinoikeuden edistyksellisen Neo-Geo -konsolin maahantuontiin ja päätyy yhteistyöhön RAY:n kanssa. Samalla Läärä kiertää "flipperimonopolia" tuomalla viihdelaitteita huvipuistoihin ja ampumatelttoihin. Valitus ETA:lle RAY:n yksinoikeudesta viihdepeleihin.
1994: Läärä esittelee osittain taitoon perustuvaa Golden Shot -rahapelikonetta Lontoon ATEI-messuilla.
1994-95: Flipperimonopoli murtuu EU-jäsenyyden myötä. Käytännössä tytäryhtiö Pelika RAY:lla on edelleen määräävä markkina-asema, jota se puolustaa aggressiivisesti.
1995: Läärä tuo Suomeen 50 Golden Shot -laitetta. Ne sijoitetaan pääasiassa Läärän yrityksen pelisaleihin. Poliisi ratsaa pelisalit ja takavarikoi koneet.
1996: Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsee Läärän sakkoihin arpajaisrikoksesta. Läärä valittaa Vaasan hovioikeuteen.
1997: Vaasan hovioikeus pyytää EY-tuomioistuinta ratkaisemaan, onko kansallinen rahapelimonopoli ristiriidassa unionin perustamissopimuksen vapaan liikkuvuuden periaatteiden kanssa.
1999 maaliskuu: EY:n julkiasiamies Antonio La Pergola toteaa ratkaisuesityksessään, ettei RAY:n monopoli ole oikein mitoitettu eivätkä vapaan kilpailun rajoitukset johdonmukaisesti perusteltuja.
1999 syyskuu: EY-tuomioistuin katsoo, ettei EY:n perustamissopimus ole este RAY:n monopolille, kun tavoitteet ovat yhteisen edun mukaisia. Läärä tuomitaan sakkoihin ja Golden Shot -koneet menetetään valtiolle. Lisäksi Läärä joutuu maksamaan yli miljoonan markan oikeudenkäyntikulut.

Markku Läärä

Markku Läärä. Kuva: Lauri Ronkainen

Seuraa Markku Läärää twitterissä: @MarkkuLaara

Podcastin teksti

Lauri Ronkainen: Mies, joka melkein kaatoi rahapelimonopolin ja päätyi maksamaan miljoonakorvaukset. Oikeusjuttu, joka viivästytti arpajaislain uudistamista vuosikausia. Ennakkotapaus, joka antoi EU-jäsenmaille oikeuden järjestää rahapeliasiat oman mielensä mukaan.

Bojokon ensimmäisessä podcastissa ääneen pääsee yrittäjä Markku Läärä. Nyt historiallisen oikeustapauksen ratkaisusta on kulunut 20 vuotta, mutta keskustelu aiheen ympärillä kuulostaa edelleen kovin tutulta.

Veikkaus-leipää syöneet edunsaajat varoittelevat siitä, miten hyvinvointiyhteiskunta vaarantuu ilman peliongelmaisilta kerättyä pottia. Monopolin kyseenalaistajien kainalossa nähdään vain kansainvälisten peliyhtiöiden ketunhäntä. Aito ärtymys hyvän tahdon pelien aggressiivisesta mainonnasta, pelikoneiden epäeettisestä sijoittelusta, tuottojen kanavoinnin läpinäkymättömyydestä sekä poliitikkojen Veikkaus-kytköksistä ohitetaan.

Markku Läärä, mitä ajatuksia nykyinen Veikkaus-keskustelu sinussa herättää?

Markku Läärä: Kyllähän se palauttaa tietysti muistot. 21. päivä elokuuta tuli 20 vuotta siitä, kun Luxemburgissa istuttiin, ja meidän epäonneksemme saatiin meille kielteinen päätös. Jälkikäteen on sitten selvinnyt, että se ei ollut yksinkertainen päätös, vaan se oli äänestyspäätös. Ja vajaa vuosi aikaisemmin, kun me saatiin Antonio La Pergolan – julkisasiamiehen – ratkaisuehdotus, niin sehän oli meille 100-prosenttinen voitto. Se oli tietysti hirveä pettymys.

Tämä nykyinen keskustelu, niin muistojen lisäksi se herättää sen, että mitä tästä opimme. Vastaus: emme yhtään mitään, koska mikään ei ole 20 vuodessa muuttunut. Poliittisesti ehkä on eri henkilöt, mutta samanlainen suhmurointi ja kähmintä jatkuu. Suoranaiset rikolliset sieltä raha-automaattiyhdistyksestä on saaneet tuomionsa – viittaan Jukka Vihriälään – ja heitetty pihalle, mutta kähmintä jatkuu edelleen. Ja pelottelu – ihan samanlaista, kuin mitä se oli 20 vuotta sitten – jatkuu. Että sokeilta lähtee kepit ja invalideilta lähtee pyörätuolit, jos pelibisnes Suomessa lisensoidaan ja vapautetaan, niin kuin se on monessa sivistysvaltiossa.

LR: Nykyäänhän on tämä kansallisista rahapelimonopoleista tehty ennakkopäätös, joka oli juuri tämä EY-tuomioistuimen ennakkopäätös. Se antoi kansallisille lainsäätäjille oikeuden päättää ne keinot, joilla uhkapelien haitoista sekä mahdollisista lieveilmiöistä pystyttäisiin pääsemään eroon. Jäsenvaltiot saa itse ratkaista, pystyttäisiinkö pelaajia suojelemaan paremmin pelejä tarjoavien yritysten yhteisillä pelisäännöillä kuin yksinoikeusjärjestelmällä.

Keinojen olisi kuitenkin oltava linjassa ja oikeinmitoitettuja tämän tavoitteen kanssa. Nyt tässä sun tapauksessa tämä EU-tie tavallaan katsottiin loppuun. Nyt olisi sitten kaksi vaihtoehtoa: EU:n laajuinen uhkapelilainsäädäntö, jota jäsenvaltiot on yksimielisesti vastustaneet ainakin silloin 90-luvulla, tai sitten Suomen siirtyminen Ruotsin ja Britannian tapaiseen lisenssijärjestelmään. Kumpaa näistä sä pidät todennäköisempänä?

ML: No aikahan tulee tietysti kaatamaan tämän raha-automaattiyhdistyksen, että sitä ei auta mikään. Poliittinen painekin kansan puolelta tulee olemaan sellainen, että ruvetaan oikeesti puhumaan niistä ongelmista, jotka on ollu 25–30 vuotta. Eli ihmiset pelaa rahansa – ja nämä pelaajat on nimenomaan heikompiosaisia ja suoraan sanottuna köyhiä ihmisiä – peleihin, joista oikeasti ei voita yhtään mitään.

Mä uskon, että lisensointi tulee ennemmin tai myöhemmin olemaan myös se Suomen tie. Ja silloin pitää herättää se keskustelu siitä, että Raha-automaattiyhdistykselle, nykyiselle Veikkaukselle, on perinteisesti suurin osa tuotosta tullut näistä hedelmäpeleistä. Niitä on lisätty aivan tajuttomasti tämän 20 vuoden aikana. Näille koneille tehdään pelisalit, jos se lisensoidaan, ja tehdään sekä lisenssimaksu tälle alalle tuleville että myös konekohtainen maksu. Sillä kontrolloidaan, että ne koneet tuottaa valtiolle sen määrän, mikä niiden on tarkoituskin tuottaa.

Sitten pitää aina muistaa, että vaikka se kilpailu vapautuu, niin jos Raha-automaattiyhdistys (tai nykyinen Veikkaus) toimii tehokkaasti, niin ei se häviä sieltä kentältä mihinkään. Se tulee silloin siihen kilpailuun muiden kanssa viivalle, ja silloinhan se katsotaan, että kuka toimii tehokkaasti ja kuka kerää sen rahan niin, että siitä hyötyy kaikki.

Ihan käsittämättömältä tuntuu, että pelotellaan, että nämä edunsaajat tulee jäämään ilman rahoja tai verotus tulee nousemaan. Silloin jo 20 vuotta sitten valtio pelotteli, että jos me ois voitettu se juttu, niin tuloveroa olisi jouduttu nostamaan 2–3 %. Se on ihan höpölöpöpuhetta.

Täytyy kysyä, että miten ne edunsaajat muissa Euroopan maissa saavat sen rahansa ja tukensa, ja paljonko peliongelmaisia on muualla Euroopan maissa verrattuna Suomeen. Ei tämmöistä ole keskusteltu, ja jos on tämmöinen hallitus, mikä nytkin on, niin ei varmaan tulla keskustelemaankaan.

LR: Se Veikkauksen edunsaajien eturistiriita siitä, että ne rahat tulee ongelmapelaajilta ja toisaalta sitten se, että mitä niille rahoille tapahtuu siinä vaiheessa, jos ne laitetaan valtion budjettiin. Silloin se menee tavallisen poliittisen päätöksenteon taakse, ja puoluepoliittisten voimasuhteiden heittely voi vaikuttaa siihen, miten nykyään korvamerkittyä rahaa jaettaisiinkin aika lyhyillä heilahteluilla. Tämä on nähty tässä isona ongelmana. Miten sä lähtisit tätä purkaan?

ML: No se, menisi ensinnäkin se raha valtion budjettiin, niin silloin tämmöinen poliittinen kähmintähän jäisi kokonaan pois. Täytyy aina muistaa, jotta ei Veikkaus eikä Raha-automaattiyhdistys ole ikänään halunnut ottaa keskusteluun sitä, että kun aikanaan haettiin näitä tukia, erilaisiin tarkoituksiin – milloin poliittisiin, milloin oikeasti hyviin tarkoituksiin – niin jos niitä hakijoita oli vaikka 500 eri yhdistystä, niin ei ne kaikki saaneet.

Sanotaan, että jos 200–300 sai, niin ei Raha-automaattiyhdistyksellä eikä nykyisellä Veikkauksella eikä heidän päättäjillään ollut mitään huolia, että millä nämä muut yhdistykset rahoittaa toimintansa ja kuka heitä auttaa tai heidän sidosryhmiään.

Silloin jos tämä otetaan valtion budjettiin yrittäjiltä – toivottavasti silloin täällä on myös yksityisiä peliyrittäjiä – niin sillähän on kokonaisuuteen nähden koko valtion talouteen merkittävä vaikutus. Se lisää työllisyyttä.

Peliala on kuitenkin maailmalla merkittävä työllistäjä, ja silloin kun poliitikot ei pääse siihen sähläämään eikä suhmuroimaan, niin sitä rahaa voidaan jakaa sitten tarpeen mukaan budjetista niille avuntarvitsijoille, jotka oikeasti sitä tarvitsevat. Ei millekään sosiaalidemokraattien 100-vuotiaille nuorisojärjestöille tai kepulien Lapin matkailuun, jossa käy sitten määrättyjen kepulaisten päätoimittajien sidosryhmät ryyppäämässä.

Silloin sitä voidaan oikeasti antaa syrjäytyneille nuorille tai vanhuksille, joitten asiat – kummankin ryhmän asiat – on Suomessa tällä hetkellä päin honkia.

LR: Uhkapelilisenssijärjestelmistä on saatu pikkasen kokemusta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Britanniaan ja Tanskaan on tullut pelilisenssi ja nyt viimeisimpänä Ruotsiin. Jos tästä asiasta ei olisi nyt tapaus Läärän ennakkotapausta EY-tuomioistuimesta, niin mitä luulet, voisiko tilanne vastaavassa oikeudenkäyntitapauksessa vuonna 2019 olla vähän erilainen?

ML: No se on monimutkainen kuvio. Ensinhän pitää keksiä se pihvi, ennen kuin tuonne EY-tuomioistuimeen yleensä voi viedä mitään juttua. Tässä meidänkin tapauksessa se oli neljän vuoden projekti, et me keksittiin se idea, millä sinne yleensä pääsee.

Ei se käy niin kuin monet luulee, että "Vien asiani EY-tuomioistuimen päätettäväksi". Se on pitkä tie, joka vaatii oikeudenkäynnit ensin kansallisesti, eikä se ole silloinkaan sanottua, että se asia pääsee sinne EY-tuomioistuimeen käsittelyyn.

Tässä meidänkin tapauksessa se mietittiin monitahoisesti. Siinä oli Englannissa valmistettu kone, jolla operoi englantilainen yrittäjä Suomessa, ja johonka oli laitettu ne meidän käsityksemme mukaan laissa olevat seikat, joilla se kone olisi ollut hyväksyttävä. Eli se ei perustunut pelkästään sattumaan vaan siinä oli myös taidon osuus.

Mutta sitten me tajuttiin, että se on poliittista teatteria – tai se on täyttä teatteria – ja poliitikot on viime kädessä päättämässä siitä, että miten tehdään. Koko tämä pelibisnes on betonoitu suomalaiseen yhteiskuntaan niin syvälle, että siinä pitää vaatia, että sukupolvi vaihtuu ja nämä edunsaajatkin osittain vaihtuu tai niiden johtohahmot.

Nimittäin tässä koko suomalaisessa pelibisneksessä on mukana poliitikot, päätoimittajat – mediasta mainostelevisio on hyvin vahvasti ollut monopolimyönteinen – ja lukuisat muut tahot. Ja minkä takia? Sen takia, että he hyötyvät itse siitä. Heidän taskunsa on pohjattomat. Muodollisesti sanotaan, että edunsaajille annetaan rahaa, mutta sitä rahaa häviää siihen kitkaan. Voi sanoa, että 100 eurosta yksi euro voi mennä niille edunsaajille. Muu menee siihen kitkaan, ja hyötyjiä on pilvin pimein.

LR: Miten sä ite aikanaan päädyit tälle alalle?

ML: No viihdebisnes on mun elämässä ollut koko ajan se latu, mitä mä oon hiihtäny. 80-luvulla aloitin videovuokrausbisneksessä, ja siinä yhteydessä tuli sitten tämmöiset pelikonsolijutut. Sitä kautta sitten saatiin japanilaiselta SNK Corporationilta Neo Geo -maahantuonti Suomeen, ja huomattiin, että tekniikka oli Japanissa – niin kuin se on tänä päivänäkin –ihan ylivertaista. Ottaa nyt vaikka PlayStationin uuden mallin, joka tulee nyt tällä hetkellä.

Me seurattiin sitä tilannetta ja myytiin Atari-tietokoneita silloin postimyyntinä ympäri Suomen. Sitten huomattiin, että tämmöinen Neo Geo on tullut, ja japanilaisten kanssa saatiin sopimus. Heidän kauttaan saatiin myös näitä pelihalleihin soveltuvia coin-op-pelejä.

Meillä oli vaan silloin ongelmana, että ostajia ei ollut tasan kuin yksi Suomessa, Raha-automaattiyhdistys, ja niillä ei voinut operoida Suomessa. Mutta niin vaan Raha-automaattiyhdistys joutui sitten meidän kautta ostamaan niitä Neo Geo -koneita, ja sitä kautta se bisnes sitten lähti.

LR: Tää yhteistyökuvio Raha-automaattiyhdistyksen kanssa meni aluksi hyvin, mutta pian teillä olikin sitten napit vastakkain.

ML: No joo, se oli tietysti mukavaa kaupantekoa, kun kysyi, että ostatko miljoonalla vai kahdella näitä koneita, niin ne nyökkäili. Me sitten pidettiin huoli kyllä, että leipää niillä riitti ja vähän juomaakin silloin kun neuvoteltiin. Mukavahan se oli heidän kanssaan asioida.

Siellä oli ihan mukaviakin ihmisiä vastapuolella, mutta se tuntu vähän hullulta, kun näki, että niillä ei ole penniäkään siinä bisneksessä omaa rahaa kiinni. Taskut oli syvät, mutta riskinottoa ei tarvinnut ajatella, kun omaa rahaa ei oltu tosiaan laitettu.

Jossain vaiheessa me sitten mietittiin veljeni ja parin muun kaverin kanssa, että yritetään kaataa tämä flipperi- ja videopelimonopoli. Se nimittäin oli ollut vapaana 70-luvulla Suomessa, mutta silloin oli taas ahdistavaa poliittista painetta. Ne koneet valtiovalta lunasti silloisilta yrittäjiltä.

Hyvin nopeesti mä tutustuin sitten näihin suomalaisiin alan pioneereihin ja päätettiin että kokeillaan, mitenkä vahva se flipperi- ja videopelimonopoli Suomessa on, ja valitettiin ETA:an siitä. Suomi ei ollut vielä EU:n jäsen silloin, ja ETA otti sen tutkittavakseen.

Samanaikaisesti sitten myytiin Raha-automaattiyhdistykselle Neo Geoja, ja meillä oli kyllä asiakkaina myös PAF Ahvenanmaalta ja Lasten Päivän Säätiö, jolla on esimerkiksi Linnanmäen huvipuisto.

Jälkikäteen joku on sanonut, että eikö olisi kannattanut tehdä niitten politrukkien kanssa kauppaa ja voida hyvin, mutta mä oon ollu aina sellainen periaatteen mies. Että vaikka miljoona kärpästä sanos, että paska on hyvää, niin minun mielestä se ei ole. Sen takia me ei tehty sitä kauppaa, vaan yritettiin sitten iskeä niitä puukolla selkään.

Jälkikäteen on harmittanut, että silloin kun Suomi ei ollut vielä EU:n jäsen, niin jos me ois yritetty kaataa myös nämä rahaa antavat automaatit samanaikaisesti, niin meille on jälkikäteen kerrottu, että me ois hyvinkin saatettu silloin onnistua.

Se oli ehkä liian varovainen askel, ja se johtui sitten monesta syystä. Jo se ETA-prosessi vaati jonkin verran rahaa. Ei oltu niin rohkeita, kun sitten oltiin, kun lähdettiin kaatamaan varsinaisesti näitä rahaa-antavia automaatteja.

LR: Tämä rahaa-antavien automaattien kaatokeikka alkoi sillä, että te päädyitte yhteistyöhön tämmöisen englantilaisen pelikonefirman kuin Cotswold Microsystems Ltd:n kanssa, ja toitte Suomeen 90-luvun puolivälissä tämmöistä Golden Shot -peliautomaattia. Näitä laitteita tuotiin ainakin Lappiin, Jyväskylään ja Helsinkiin. Millainen peli oli Golden Shot?

Markku Läärä esittelee Golden Shot -automaattia Lontoon ATEI-messuilla 1994

Läärä esittelee Golden Shot -peliautomaattia Lontoon ATEI-messuilla 1994. Kuva: M. Läärän arkisto

ML: No se oli pitkä prosessi. Se alkoi siitä, kun me saatiin tämä flipperi- ja videopelihomma vapautettua ja hyvin nopeasti avattiin Neo Geo Land -pelihalleja ympäri Suomen ja hajasijoitettiin näitä viihdeautomaatteja. Niistä tuli siihen aikaan ihan mukavasti tuottoja, ja kukaan ei silloin kyseenalaistanut sitä, että aiheuttaako ne jotain peliongelmia. Ne oli viihdepelejä.

Sitten samassa yhteydessä, kun kävin vuosittain Englannissa ja Saksassa isoilla messuilla – ja veljeni kävi myös Japanissa – niin me tutustuttiin näihin alan ammattilaisiin. Se pelibisneksen piiri sekä viihdepeleissä että kasinopeleissä on loppujen lopuksi aika pieni, ja siellä on määrätyt avainhenkilöt. Heidän piiriinsä kun pääsee ja saa heiltä luottamuksen, niin silloin pystyy siinä bisneksessä olemaan mukana.

Meillä oli onni tavata Englannista tämmöinen Deithin suku, joka on yksi Euroopan suurimpia viihdepeli- ja coin-op-bisneksessä olevia sukuja. Tässä oli semmoinen Englannin johtaja kun Leon Deith, joka sitten ystävystyi meidän kanssa. Hänelle heitettiin idea, että löytäisikö hän Englannista jonkunlaisen yrityksen, joka uskaltaisi rakentaa semmoisen rahaa-antavan laitteen, joka mahdollisesti menisi Suomen lainsäädännöstä läpite.

Lainsäädännössä nimittäin oli vähän tulkinnanvaraisesti – ja näissä lain taustakirjoituksissakin – että pelkästään sattumaan perustuva rahaa-antava automaatti on yksiselitteisesti vain silloisen Raha-automaattiyhdistyksen yksinoikeudessa. Mutta siinä ei sitten sanottu, että jos siihen liittyy taitoelementtejä, niin onko se kiellettävä.

Se johti sitten siihen, että tämä Leon Deith ilmoitti meille, että hänellä on Gloucesterissa sellainen Cotswold Microsystems -niminen yritys, joka on valmis ottamaan riskin siitä hommasta. Se kuitenkin oli kallista hommaa, että ruvetaan kehittämään konetta, joka menisi Suomen lainsäädännöstä läpite.

Veljeni kävi sitten viikko tolkulla oli siellä Gloucesterissa ja sitä suunniteltiin. ja täällä asiaa ja. Panu Kiviluoto oli meillä neuvonantajana ja luettiin lakia, että miten tehdään. Me kehitettiin sitä konetta niin, että siinä oli sattuma- mutta myös taitoelementti mukana. Sitten se kone saatiin siellä valmiiksi. Me tuotiin niitä Suomeen aluksi 50 kappaletta ja ajateltiin, että ei muuta kuin sillä vaan operoimaan.

Eihän siinä montaa päivää mennyt, kun sisäasiainministeriön Mister Monopoli Jouni Laiho sai tietää, että nyt täällä monopolia yritetään horjuttaa. Kone lähti ja me lyötiin vaan uusia koneita lisää. Sitten me saatiin tämmöinen oikeusneuvo, että niitä koneita pitäisi lyödä niin paljon, että Suomen oikeuslaitos menisi tukkoon niistä. Mutta ei me pystytty siihen, kun se 50 konettakin oli rahallisesti tosi kova panostus.

Ne paikat, jotka uskalti ne ottaa, oli käytännössä meidän omat pelihallit Helsingin Kaisaniemessä, Porissa, Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Niihin me lyöntiin ne koneet, ja Jyväskylästä ne takavarikoitiin – ei mennyt varmaan kolmea viikkoa. Rovaniemellä ne sai olla kaikista kauimmin, kun Lappikin on vähän erilainen. Siellä ei nimismies eikä syyttäjä edes nostanut mua vastaan syytettä. Mutta Jyväskylässä olin tietysti silmätikkuna, kun aikaisemmin tämä meidän viihdepelihalli oli jo aiheuttanut harmaita hiuksia Jyväskylän poliisilaitoksella. Ne koneet lähti täältä poliisien matkaan aika nopeesti.

Poliisi takavarikoi Golden Shot -peliautomaatit 1995

Poliisi takavarikoi Golden Shot -automaatit Jyväskylässä 1995. Kuva: M. Läärän arkisto

Englantilainen yhteistyökumppani Cotswold ilmoitti sitten, että niitä koneita ei saa aukaista, eikä niitä saa tutkia, koska niissä on liikesalaisuuksia. Ne uhkasi valtavilla korvauksilla, jos näin tehdään, ja ei ne poliisit sitten uskaltaneet tehdä niille koneille mitään – vaan rahat ne niistä takavarikoi.

Koneet tuotti erittäin hyvin, ja Helsingin pelihallissa Kaisaniemessä meillä oli muistaakseni viisi konetta. Olikohan ne siellä puolitoista kuukautta päällä. Siitä me nähtiin kuitenkin, minkälaista tuottoa se Raha-automaattiyhdistyksen tuotto on, ja ymmärrettiin, että ne pitää siitä monopolistaan viimeiseen asti kiinni. Koska nimenomaan nämä hedelmäpelit on se, millä ne tekevät sen valtavan liikevaihtonsa.

No, sitten alkoi pikkuhiljaa tulla niitä oikeudenkäyntejä. Ensin poliisikuulusteluissa poliisit kyseli – niillä oli varmaan 10–15 sivua kysymyksiä – ja mä kaikkiin vastasin aina, että en ole syyllistynyt mihinkään rikokseen, että ainoastaan EY-tuomioistuin pystyy ratkaisemaan, onko tämä kone Suomen lain vastainen. Sitten ne hermostu jo ne poliisit, kun tiesivät, että mä vastaan kaikkiin kysymyksiin samalla lailla.

Syyttäjät nosti sitten syytteen Jyväskylässä, Helsingissä, Porissa ja Rovaniemellä, ja siinä sitten ajettiin eri oikeuspaikkojen läpi. Jokaisessa oikeusistunnossa me vaadittiin, että se asia on viimekädessä ratkaistava EY-tuomioistuimessa, että sitä ei voi kansallisesti ratkaista.

LR: Mikä tää varsinainen syyte oli, tää rikos mistä…?

ML: Arpajaisrikos, arpajaisrikos.

Ja siitä tuli sakkoja – olikohan satasesta tuhansiin, että olihan niissäkin tietysti maksamista. Silloin oli vielä muuntorangaistus, niin en viittiny lähtee sovittaan niitä sakkoja. Ne oli pakko maksaa.

Sitten meillä tärppäsi Jyväskylän käräjäoikeudessa, jossa muuten oli oikeus niin kuin oli muuallakin – niin tai vääryyshän se on, ei se mikään oikeus ole, koska ne ohjeet tuli varmaan sisäasiainministeriön poliisihallinnolta. Mutta siellä sitten päätettiin, että kysytään Vaasan hovioikeudesta neuvoa.

Meillä oli kysymyksetkin jo tehty valmiiksi siihen – tämä Kiviluoto oli ne tehnyt – että mitä kysymyksiä me vaaditaan sitä EY-tuomioistuinta ratkaisemaan. No Vaasan hovioikeus muutti niitä kysymyksiä, mutta päätti, että sitä asiaa ei voida kansallisesti ratkaista, vaan se pannaan EY-tuomioistuimen käsittelyyn. Sehän oli tietysti meille jo erävoitto.

Sitten me uskallettiin lyödä niitä koneita sinä aikana lisää kentälle. Kun ne on teknisiä laitteita, niin me saatiin osa niistä laitteista sellaisiksi, että kun tuli poliisi, jonka otsassa luki "sisäasiainministeriön virkamies" tai "valtiohallinto", niin silloin se kone ei antanut voittoja. Mutta kun siihen tuli joku muu pelaamaan, niin saattopa se voittaakin enemmän, kuin silloisesta Raha-automaattiyhdistyksen koneesta.

LR: Raha-automaattiyhdistyksen koneista sen verran, että teidän masiinoissa taisi järestään kuitenkin palautusprosentti olla ihan kilpailukykyinen verrattuna Veikkauksen tai RAY:n koneisiin?

ML: Kyllä. Meidän koneista ihmiset oikeesti voitti rahaa. Ja niitä kyllä pelattiin erittäin paljon.

Tietysti silloin ei ollut keskustelua, että onko ne peliongelmaisia. Meillä ei ollut hajasijoitettuna niitä laitteita, vaan ne oli pelihalleissa suljetuissa tiloissa, joissa me valvottiin, ketkä niitä pelaa.

Ei niitä mitkään pikkulapset pelanneet tai keppikerjäläiseläkeläiset, vaan ne oli Helsingissä puku päällä olevia miehiä, jotka kävi pelaamassa niitä. He varmasti vastasivat koneeseen laitetuista rahoista ihan omilla palkoillaan eikä millään sosiaaliavustuksilla tai pikavipeillä. No silloin ei pikavippejä vielä ollutkaan.

LR: Ja tuohon aikaanhan laki on ollut se, että 15-vuotias saa pelata ja sitä nuorempi vanhempien seurassa.

ML: Kyllä.

LR: Veikkauksen pelejä.

ML: Kyllä.

No, nää oli jänniä ja hermoja riistäviä aikoja. Englannissa oli valmius tällä Cotswoldilla lyödä 500 konetta heti tänne Suomeen. Se oli vaikeeta miettiä, että uskalletaanko tehdä se, kun siinä puhuttiin jo vielä isommista summista rahaa.

Sitten se kuitenkin rupesi etenemään, että me saatiin se menemään EY-tuomioistuimeen. Sittenhän sieltä tuli Antonio La Pergolan, englantilaisen julkisasiamiehen, ratkaisuehdotus, joka oli meille voitokas.

Tähän oikeusprosessiin jouduttiin sitten palkkaamaan Hannu Tapani Klami. Häntä oli käytetty aikaisemmin jo eri lausuntojen antamisessa, ja meillä oli tässä iso yrittäjäryhmä takana. Myös lainoppineita oli Helsingin yliopistosta. Tohtoreita oli muun muassa Tuomas Ojanen, joka oli tässä meitä neuvomassa ja Olli Mäenpää, oikeustieteitten professori, Urpo Kangas ja Rainer Oesch.

Heidän lausuntonsa oli erittäin kalliita, ja jälkikäteen sitten on tajuttu, että vaikka ne olisi kirjottaneet minkälaista hepreaa tai rautalankamallia, niin niillä ei ollut mitään merkitystä, koska meillä oli poliittinen muuri vastassa.

LR: Eli tätä asiaa ei niinkään ratkaissut se juridinen oikeassa oleminen vaan politiikka?

ML: Joo, näin on. Että kannattaisi tietysti näitten nykypoliitikkojenkin lukea tämä Pergolan julkaisuehdotus, se on edelleenkin ajankohtainen. Siinähän annetaan ymmärtää, että tämä ei ole niin yksiselitteistä, kuin mitä tämä poliittinen päätös oli.

LR: Mä voin lukaista kohdan täältä Pergolan ratkaisuesityksestä, mikä oli ihan mielenkiintoinen:

"Perustamissopimuksen 90. artiklan vastaista on sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa annetaan Raha-automaattiyhdistyksen kaltaiselle julkisoikeudelliselle yhdistykselle yksinoikeus tarjota raha-automaattipalveluja, jos se johtaa siihen, kun otetaan huomioon tapa, jolla kyseinen monopoli käytännössä on järjestetty, ja sen toimintaa harjoitetaan, että palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat rajoitukset eivät ole johdonmukaisia, asianmukaisia ja oikeasuhtaisia niiden yhteiskuntapoliittisten ja petosten ehkäisemiseen tähtäävien päämäärien kanssa, joihin kansalliset viranomaiset ovat vedonneet kyseisen lainsäädännön perustelemiseksi."

Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Raha-automaattiyhdistyksen touhu ei ole välttämättä ihan oikein mitoitettua, eikä ne perustelut, millä sitä on ajettu, ole kovin uskottavia ja hyvin toteutettuja.

ML: Niin, tämä koko RAY:n toiminta silloin ja Veikkauksen nykyään, sehän on pelkästään fiskaalista. Se helposti verhotaan siihen, että avunsaajille annetaan rahaa, mutta totuus on se, että köyhiltä ja heikompiosaisilta otetaan heidän viimeisetkin rahansa pois. Eikä keskustella ollenkaan siitä, että mistä se heidän rahansa on tullut. Onko se tullut sosiaalitoimistosta, onko se tullut pikavipeistä vai mistä se on tullut.

Jos nämä koneet lisensoitaisiin, ja tehtäisiin vapaat pelisalit, joihin voisi eri yritykset hakea valtiolta lisenssiä, niin pelaaminen muuttuisi paljon siistimmäksi, kuin mitä se nytten on. Tämä ongelmapelaaminen jäisi huomattavan vähäiseksi silloin.

Hannu Tapani Klami sanoi silloin jo aikanaan tästä meidän oikeudenkäynnistä, että jos se on juridiikkaa, me voitetaan, ja jos se on politiikkaa, me hävitään. Ja hän oli ihan oikeassa.

Lisäksi hän sanoi, että näillä samoilla perusteilla, mitä Raha-automaattiyhdistys ja nykyinen Veikkaus sanoo tästä heidän oikeutuksestaan pelaamiseen ja yksinoikeuteen, valtio voisi yhtä hyvin myydä heroiinia narkkareille, kun se raha menisi hyviin tarkoituksiin. Että tässä on moraalikeskustelua näille poliitikoille. Pelaaminen on ihan verrattavissa – tässä nykyään Suomessa vallitsevassa tilassa – huumeidenmyyntiin.

LR: Tämä La Pergolan ratkaisuesitys oli sulle myönteinen, mutta itse tämä tuomioistuin päätyi ratkaisemaan tämän asian monopolin puolesta. Miten muiden EU-maiden edustajat päätyivät Suomen kannalle tässä tuomiossa?

ML: No siitä Pergolan ratkaisuehdotuksesta, niin normaalisti se olisi tullut noin kolmen kuukauden päästä, tämä ratkaisu, lopullinen päätös. Nämä on tietysti puheita, joita mä oon kuullut sitten kansainvälisesti näiltä niin sanotuilta pelikeisareilta. Pekka Salmelta Suomesta, joka on valitettavasti jo edesmennyt, mutta joka oli Suomen Mister Kasinokeisari, ja sitten näiltä englantilaisilta ja saksalaisilta suurilta pelivalmistajilta.

Heille on kerrottu, että se päätös olisi ollut ensin minulle myönteinen, mutta meidän huonoksi onneksi Suomesta tuli silloin EU:n puheenjohtajamaa ja poliittinen paine tuli niin suureksi, että me hävittiin se juttu. Suomen valtio sai puhuttua sitten puolelleen muut jäsenvaltiot, että viime kädessähän siinä vastapuolena oli kaikki EU-maat.

Mä taistelin periaatteessa kaikkia vastaan. Tuntui niin kun hullulta, ja mä en ole sitä saanut sitten selville – valitettavasti toi Hannu Tapani Klami menehtyi sairauteen, niin se jäi selvittämättä – että mikä oli se pointti, että myös semmoiset maat, joissa se on lisensoitu, oli täällä oikeudenkäynnissä mua vastaan. Se nyt on jäänyt ikuiseksi arvotukseksi, mutta en mä ole sillä päätäni vaivannut. Mä olen jättänyt kuitenkin taakseni tämän asian, vaikka se tappio oli kyllä erittäin karvas.

Markku Läärä ja Pekka Salmi

Markku Läärä ja Pekka Salmi. Kuva: M. Läärän arkisto

LR: Sut tuomittiin oikeudessa tuhansien markkojen sakkoihin ja lisäksi maksettavaksi koitui yli miljoonan markan edestä oikeudenkäyntikuluja. Ja vielä kalliimmaksi tuli sitten näitten Golden Shot -laitteiden valmistus ja sijoittelu. Mimmoinen vaikutus tällä oli sun elämään ja työhön?

ML: Sitä ei niin tajunnut silloin kun me lähdettiin Luxemburgista ajamaan– me oltiin autolla silloin tässä loppupäätöksessä. Me lähdettiin sitten Ruotsia kohti, ja siinä matkan aikana rupesi valkenemaan, että mitä tämä tarkoittaa.

Mitä se tarkoittaa henkilökohtaisesti minulle, mitä se tarkoittaa mun lähipiirille taloudellisesti, mitä se tarkoittaa tälle enterpriselle, yritykselle, joka oli meidän yhteistyökumppani, mitä se tarkoittaa niille yrittäjille – Jouko Kousalle, Seppo Henrikssonille, Pekka Salmelle, Jarmo Sainiolle, Arvo Hoikkalalle, Reijo Saaristolle, Leo Kuusitielle, Reijo Olssonille ja monelle muullekin, jotka oli laittaneet tähän rahaa likoon.

Kyllä siinä oli pää sekaisin. Mä mietin sitten, että nyt on kaaduttu, noustaanko tästä vielä pystyyn, ja se oli vaikea hetki. Se johti sitten taloudellisesti erittäin suuriin menetyksiin, mutta isä lohdutti mua ja sanoi, että se on vaan pelkkää materiaalia ja rahaa, että ei sillä ole merkitystä, että tulipahan kokeiltua sekin homma.

Mutta ei se niin kovin mukavaa ollut sitä Mustaa Pekkaa kädessä pitää. Vaikka siinä oli nämä mun edellä luettelemat yrittäjäystävät mukana, niin kyllä mä olin siinä sitten loppukädessä ihan yksin.

LR: Tää tapaus sai julkisuutta sekä Suomessa että ulkomailla. Suomalaismediassa oli muutama toimittaja, jotka uskalsi olla eri mieltä tämän vallitsevan konsensuksen kanssa siitä, että monopoli on hieno asia ja sitä kautta saadaan hyötyjä yhteiskunnalle. Sun nähdäksesi uutisoinnin sävyä kuitenkin ohjailtiin mahdollisesti virkamiestasolta, miten ja miksi?

ML: Joo kyllä se selvisi meille hyvin nopeasti, että pieni, yhden käden sormissa oleva toimittajamäärä on meidän kanssa tässä asiassa samaa mieltä.

Mulla kävi kyllä hyvä tuuri, että mä tutustuin silloin Helsingin Sanomien toimituksessa Harri Nykäseen ja Jarkko Sipilään. Nykänenhän oli jo saanut savustettua Matti Ahteen Veikkauksesta aikaisemmin pihalle. He otti tämmöiseksi sydämen asiaksi tän homman, ja kiitos siitä heille.

Sitten Uudessa Suomessa oli Niklas Herlin, tai se taisi olla Hesarissakin silloin vielä. Hän näki tämän homman, että tämä ei ole ihan siltä mitä annetaan ymmärtää. Aamulehdessä oli muutama toimittaja, ja Iltalehdessä oli Ola Timonen ja Jorma J. Mattila, jotka oli jo Pekka Salmea tukeneet aikaisemmin hänen korttipelipokeritaistelussaan.

Suurin vastustaja oli sitten kuitenkin nämä päätoimittajat, jotka oli masinoitu tuolta Raha-automaattiyhdistyksen etupiireistä. Ilkka-lehden Kari Hokkanenhan oli pahin meidän vastustaja. Hän nimitti meitä mafiosoiksi ja mafiaryhmäksi. Siitä me nostettiin sitten herjauskanne, joka ei tietysti johtanut mihinkään.

Yleisradiosta sitten löytyi Aki Korvola ja Jouni Tervo. Korvolahan sai selville, että nämä päätoimittajat käy Lapissa ryyppäämässä Rahiksen piikkiin ja heitä maasutetaan siellä. Vaikka he oli Yleisradion toimittajia, niin MOT-toimituksen kautta sitten monen väännön jälkeen he tekivät ihan hyvän jutun, jossa kyseenalaistettiin tätä Rahiksen toimintaa.

Meitä jälkikäteen nauratti, että Rahiksen silloinen toimitusjohtaja yritti estää sen jutun julkaisun Ylen kautta vetoamalla siihen, että hänellä on kurkku kipeä ja ääni käheä siinä. Totuus oli, että siinä kun joudut toimittajien hampaisiin, niin hyvin helpolla munaat ittes, ja hänelle taisi käydä vähän samalla lailla.

Radio Nova ja Mainos-TV:hän oli niin kuin Rahiksen leivissä – niin kuin he nykyään on Veikkauksen leivissä. Loton arvonnasta maksetaan suoraan rahaa, ja se näkyy sitten heidän uutisoinnissaan. Silloin varsinkin Radio Nova oli ihan sama, kuin olisi kuunnellut jotain venäläistä radioasemaa. Taisin pari kertaa soittaakin sinne Novaan, että Radio Tiltuko siellä on taas äänessä, kun sieltä tuli ihan täyttä potaskaa.

Tämä toimittajakenttä sitten osoitti sen, että jos sulla on avaintoimittaja, vaikka niitä on vaan muutama toimittaja, niin ne pystyy nostamaan näitä epäkohtia pinnalle. Sitten on näitä massatoimittajia, jotka menee Veikkauksen tai Raha-automaattiyhdistyksen juhliin ja ryyppää siellä ja syövät hyvin, ja pääsevät hyvässä lykyssä pelaamaan golfia tai vielä paremmassa lykyssä päätoimittaja pääsee olympialaisiin tai MM-kisoihin Rahiksen tai Veikkauksen piikkiin. Kyllähän se vaikuttaa tietysti heidän uutisointiin.

Päätoimittajatasolla tietysti, kun Suomi on niin pieni sisäsiittoinen maa, niin varsinkin nämä kepulit ja demarit ohjaa myös näitä edunsaajajärjestöjä. Ohjasivat silloin ja ohjaavat nykyäänkin. Siinä on niin monen hyvän veljen ja hyvän siskon leipä kysymyksessä, että jos monopoli murtuu, niin mistäs he sitten istuvat sen kallispalkkaisen tuolinsa. Tämmöistä se on edelleenkin, mitä se oli silloin 20 vuotta sittenkin.

LR: Joo, tässä ei ole hirvittävästi eteenpäin menty. Ja tämä ei kohdistu pelkästään toimittajakenttään vaan ihan poliitikkoihin ja tietenkin näihin edunsaajiin, että miten tämä Veikkauksen voitelu toimii. Esimerkiksi meidän hiljattain eronnut omistajaohjausministeri Sirpa Paatero on netonnut Veikkauksen palleilla istumisesta 24 000 euroa jo tällä vuosikymmenellä, ja toimittajien kuskaaminen Ykköspotissa ja Lapin majoilla ja saaristossa jatkuu edelleen.

ML: Joo, me tavattiin silloin näitä poliitikkoja. Eduskunnassa käytiin antamassa lausuntoja, kun näihin flippereihin ja videopeleihin piti saada luotettavat mittarit, ettei vaan kukaan pääse pimeästi huijaamaan rahaa taskuunsa.

Kun käytiin antamassa siellä lausuntoja, tavattiin näitä poliitikkoja. Myös Suomen Automaattiyrittäjät ry:n puolesta käytiin antamassa eri lausuntoja ja oltiin suorassa kontaktissa eri poliitikkoihin.

Täytyy nyt ihan nimeltä mainita, että silloin oli Nuorsuomalainen puolue, ja siellä oli Jukka Tarkka ja Risto J. Penttilä. He otti tämän asian niin kun tutkittavakseen ja totesivat, että me ollaan aivan oikeassa tässä hommassa, että ei se voi näin olla. Piia-Noora Kauppi oli silloin kokoomuslainen kansanedustaja, hän puolusti meitä julkisuudessakin, että tämä monopolijärjestelmä on mädännäinen ja se pitää saada purettua. Ja sitten Keski-Suomesta tämmöinen kansanedustaja, kun Matti Lahtinen.

Yllätys oli myös se, että mun veli tapas Helsingistä Tampereelle mennessään Sulo Aittoniemen junassa, hänkin on tainnut jo kuolla ajat sitten. Sulo Aittoniemelle hän kertoi tämän kuvion, ja Sulo Aittoniemi ymmärsi tämän vääryyden, mikä tässä koko silloisessa RAY-keisissä on. Hän teki eduskunnassa muutaman kysymyksenkin siitä, mutta eihän se johtanut mihinkään, kun nämä valtapuolueet – silloin Keskustapuolue ja Demarit – oli betonoineet niin syvään tämän Raha-automaattiyhdistyksen.

Tämmöinen yksityiskohta tulee, että menin eduskuntaan tapaamaan yhtä kansanedustajaa ja esitin siinä, että mä oon nyt tästä Raha-automaattiyhdistyksen asiasta tullut puhumaan sinun kanssa. Hän kysy ensimmäiseksi, että mikä sen sun järjestö on, minä voin kyllä auttaa, että saat sen rahoituksen siihen. Vastasin sille, että ei kun mä tulin kaatamaan Raha-automaattiyhdistyksen, ja hän meni ihan punaiseksi ja luuli, että mä puhun leikkiä. Mutta kyllä se sitten selvisi hänellekin, että tosissaan me oltiin.

LR: Suomessa rahapelimonopolia perustellaan pelihaittojen ehkäisyllä. Se on se virallinen syy, minkä takia tämä EU-tasollakin hyväksytään. Miten nykyinen Veikkaus ja sen edeltäjät on sun mielestä onnistuneet suojelemaan peliongelmaisia?

ML: Ne oli varmaan varovaisia sen meidän päätöksen jälkeen ensin, ja sitten ne totesivat, että ne jotka uskaltaa tämän kyseenalaistaa, on lyöty polvilleen, henkisesti ja taloudellisesti. Poliittisesti on tällä hetkellä – tai silloinkin oli jo sen päätöksen jälkeen – yhteisymmärrys siitä, että nyt pannaan myllyjä niin paljon kentälle, että kaikilta hölmöläisiltä otetaan rahat pois. Ja hyvinhän ne on sen pelin pelanneet.

Näillä niin sanotuilla hedelmäpeleillä, joita on näissä marketeissa ja huoltoasemilla, niillähän Raha-automaattiyhdistys ja nykyinen Veikkaus tekee sen rahan. Ja niistä he pitää viimeiseen asti kiinni. Tämä keskustelu nyt, että kun on 10 automaattia City-Marketin aulassa, niin vähennetään kolme pois ja ongelmapelaaminen vähenee. Sehän on niin kun hölmöläisten valon kantoa.

Ja mitä tähän Paateron hommaan tulee, mitä hän sanoo, niin mä kauniisti haluan ajatella, että hän ei varmaan ymmärtänyt, mitä hän puhuu, eikä ollut perehtynyt tähän asiaan. Hän puhui ihan potaskaa, mitä puhui.

Heille on taloudellisesti niin merkittävää, että he istuu näissä Veikkauksen hallituksissa ja näissä yhdistyksissä. He nostaa vielä rahaa Veikkauksen edunsaajayhdistyksistä ja siellä on heidän kaverinsa. Se on piiri pieni pyörii, joka rahastaa näillä mummoilla ja syrjäytyneillä nuorilla, jotka luulee, että lyömällä 10 euroa tuonne peliautomaattiin saan 20 takasin, että pystyy ostamaan huomenna mitä nyt kukin haluaa tai pystyy ostaakaan sitten.

Pitäisi selvittää sekin, että näistä Raha-automaattiyhdistyksen peleistä ei voita. Ainut, joka niistä voittaa, on valtio. Se ero on esimerkiksi Ahvenanmaan Pafin koneisiin, että niistä voittaa oikeasti.

Mä haluaisin sitä Pafia vähän puolustaa, kun siellä on ymmärretty kuitenkin tämä bisnes, eikä siihen ole sotkettu politiikkaa. Siellä on yritysjohtajat, jotka pyörittää sitä, ja rahaa on oikeasti jaettu urheiluseuroille ja Ahvenanmaan hyvinvoinnin eteen. Se on hullua, että Pafin hyvin tuntemani yritysjohtajat ovat saaneet myös arpajaisrikkomuksesta tuomion, kun he mainosti täällä Manner-Suomessa näitä heidän pelejään.

LR: Pafin piikkiin pitää sanoa vielä semmoinenkin asia, että ne otti käyttöön tässä hiljattain tappiorajat, mitä yksittäinen pelaaja pystyy häviämään heidän peleihin vuodessa – oliko se 30 000 euroa. Veikkauksella ei vastaavaa rajaa ole, ja heidän nämä – miksikä avainasiakkaiksi vain avainpelaajiksi ne heitä sanoo – häviävät keskimäärin 700 euroa kuukaudessa. Ja jos heistä suuri osa on niitä, joilla ei olisi varaa hävitä euroakaan niihin koneisiin, niin tässä on pieni epäsuhta.

ML: No tää on just se, mihin mä vetoan. Vetoan tähän La Pergolan lausuntoon, että yhteiskuntapoliittisesti pitäisi olla oikeasuhtaisia nämä monopolin toimet, ja sitähän ne ei ole. Tämä Veikkauksen toiminta on täysin moraalitonta toimintaa, ja niitä ei pätkääkään Veikkauksen johdossa kiinnosta, että mikä näitten ongelmapelaajien kohtalo on. Niitä ei kiinnosta kuin oma leipänsä ja oma paikkansa siellä.

Ei tämä voi jatkua näin. Mä toivon, että tämä nykyinen hallitus tulee kaatumaan, ja siitä tulee Suomen lyhytaikaisin hallitus. Toivon, että sinne valitaan sitten kuitenkin järkeviä ihmisiä, jotka ymmärtää, että tämä ei voi olla tämmöinen rahantekokone näille demareille ja kepuille.

Kokoomuksesta sanon sen verran, että Ben Zyskowicz oli tässä meidän hommassa taustalla jossain vaiheessa, tämän Jouko Kousan kautta, joka on helsinkiläinen yrittäjä. Hän ymmärsi tämän homman, mutta sanoi, että siihen pitää sitten keksiä, miten valtio tulee saamaan sen saman rahan. Se on vaikea yhtälö ja mä ymmärrän tietysti, että suomalainen järjestelmä on rakennettu niin pitkälle, että sen nopea purkaminen voi olla aika vaikeeta.

Se että joku lähtisi samanlaiseen projektiin, minkä minä vedin, niin mä pidän sitä hyvin epätodennäköisenä. Tietysti, jos mä oisin 30 vuotta nuorempi, niin voin heittää näin: mä avaisin Turkuun tai Tampereelle kasinon – ulkolaisilla koneilla, hedelmäpeleillä – ja panisin siihen portsarin ja ikärajan päälle. Ja oikeastaan tähtäisin sen Tampereelle samanaikaisesti, kun RAY tai Veikkaus avaa sinne tämän uuden kasino. Mä vaatisin aikanaan, että sen oikeuskäsittely otetaan EY-tuomioistuimeen. Silloin voisi saada toisen keissin, mutta muuten on hankalaa saada minkäänlaista tässä enää.

Tämä nettipelaaminen taas, sillehän ei Suomen valtio mahda mitään. En tiedä onko eläkkeellä tämä Jouni Laiho, hänhän ehdotti kaikkea, että rajoitetaan nettipelaamista niin, että suomalaiset ei pääse yhteyteen ulkolaisiin peliservereihin tai pelipaikkoihin. Sehän on ihan hullun puhetta. Ei tämä Suomi sentään mikään Pohjois-Korea ole.

Tässä pelibisneksessä pätee tämä, minkä Bob Deith mulle aikanaan sanoi, että pelaamisessa pitää olla rehellinen ja reilu, ja jos sä huijaat näitä pelaajia, jotka antaa sulle leivän, niin sun pelisi on menetetty. Mä väitän, että RAY ja nykyinen Veikkaus huijaa pelaajia, ja niiden peli on sen takiakin menetetty.

LR: Kiitoksia oikein paljon haastattelusta, Markku Läärä.

ML: Kiitos.

Tietoa kirjoittajasta

Profile logo

Lauri Ronkainen

Lauri on työskennellyt nettikasinoalalla yli 3 vuotta ja arvioinut satoja kasinoita, bonuksia ja pelejä. Hänellä on filosofian maisterin paperit Tampereen yliopistosta, pääaineena historia. Lauri on livekasinoiden asiantuntija, ja hän on kehittänyt myös oman rulettistrategiansa.

Kommentit

Avatar
tai luo tunnus jättääksesi kommentin.
Profiilikuva
sliDu sanoi
Hyvä puhe!

Hyväksy evästeet? Lue yksityisyyskäytäntömme.